Ruoveden Runebergin lähde luonnon ja kulttuurin ristivedossa
Kirjallisuusmatkailun ja maisemaekologian näkökulmia
Avainsanat:
Johan Ludvig Runeberg, litteraturvetenskap [http://www.yso.fi/onto/yso/p1066], landskapsekologi [http://www.yso.fi/onto/yso/p24317], turism [http://www.yso.fi/onto/yso/p3917], källor (vatten) [http://www.yso.fi/onto/yso/p14935], naturen [http://www.yso.fi/onto/yso/p13084]Abstrakti
Artikkeli tarkastelee Ruovedellä sijaitsevaa Runebergin lähdettä, joka tunnetaan yhtäältä luontokohteena ja toisaalta kirjallisuusmatkailukohteena J. L. Runebergiin liittyvien merkitystensä ansiosta. Lähdettä alettiin muokata kirjailijakultin paikaksi ja kirjallisuusmatkakohteeksi 1870-luvulla Runebergin kuoleman aikoihin, ja lähdettä on siitä lähtien merkityksellistetty ”Vid en källa” -runon innoittajana. Lähteelle annetut kulttuuriset, ekologiset ja sosiaaliset merkitykset ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi kuluneiden 150 vuoden aikana. Kenties suurin muutos koskee luontosuhteen muutosta: luonnonsuojelutietoisuus ja ymmärrys lähde-ekologiasta alkaa syntyä varsinaisesti vasta 1970-luvulta lähtien. Lähdettä koskevan keskustelun tarkastelu avaa valaisevan näkökulman kulttuurihistoriaan ja luontosuhteen muutoksiin.
Artikkelin keskeinen väite koskee luonnon ja kulttuurin jännitettä, joka on suurimmillaan Runeberg-kultin vallitessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Lähteen ulkonäköön ollaan tyytymättömiä, koska se ei täytä odotuksia Runebergin muisto- ja pyhiinvaelluspaikasta, ja lähteeseen kohdistetaan toistuvasti siivousvaatimuksia, kunnes siellä toteutetaan vuonna 1927 metsäylioppilaiden toimeenpanema kunnostusprojekti, joka on tuhota koko lähteen. Alue säilyttää kuitenkin asemansa matkailunähtävyytenä. 1980-luvulta alkaen lähteen kulttuurihistoriassa alkavat näkyä luonnonsuojeluteemat, kun se toimii muun muassa ekokriittisen taideperformanssien alustana. 1990-luvulla keskustelu luonnontilaa korostavien ja hoitotoimenpiteitä vaativien välillä kärjistyvät, ja ELY-keskus ottaa kantaa luonnonsuojelun puolesta. 2020-luvulla lähteellä toteutettiin entistämisprojekti, jossa lähde pyrittiin palauttamaan mahdollisimman luonnontilaiseksi. Projekti korosti ammentavansa lähtökohtansa Runebergin lähderunoudesta, eli se sovitti toisiinsa kulttuurin ja luonnon tulkitsemalla runojen lähdekuvastoa luonnontilan kuvauksena. Artikkeli yhdistää kirjallisuustieteen, matkailututkimuksen ja maisemaekologian sekä valaisee Runebergin lähdettä tilana, jossa ympäristön ja kulttuurin historia kohtaavat.

Viittaaminen
Copyright (c) 2025 Kirjoittaja(t) ja Svenska litteratursällskapet i Finland

Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.